Pitkästä aikaa ei satanut illalla tai en lenkkeillyt niin myöhään että kaikki valo on poissa. Kovin oli pilvinen keli mutta kamera oli otettava mukaan.
Vanha sanonta pitää paikkansa – suutarin lapsella ei ole kenkiä. Omien koirien kuvaaminen yksinään on haastavaa, koska koirat joko pyörivät jaloissa tai kulkevat pidemmällä, liikeratojen mennessä aina niin että ovat epäedullisessa kulmassa tai etäisyydellä kameraan nähden. Lisäksi vielä kun koko lauma tietää sen että kun emäntä kantaa sitä mustaa mötikkää kädessä niin se on oikeasti aika pirun tylsä..
Tulipahan kuvia otettua, laatu ei päätä huimaa ja osa on epäskarppeja (kiitos linssiin päin hönkineiden koirien, grhm) mutta ovat varsin mukavia tunnelmakuvia rakkaistani :)
—>>> Kuvagalleriaan pääset tästä :)

Älymystöyksikkö
Äiti ja poika. Ja pojan hönkimä optiikka.
Älä tuu mun vesilammikolle – hanki omas!
Helmi 10vee tietää kyllä kuinka kivoja lätäköt on
Hetki jolloin ymmärsin olevani onnellinen että minulla on pakettiauto, eikä esim. farmaria.

Koko rakas aasilauma <3